User Profile

Viihdyttävä nuortenkirja fantasiatarinasta, joka on kudottu aitojen vintage-kuvien ympärille, jotka ovat toden totta osittain aika eriskummallisia.

Kevyt, lupsakalla kielellä varustettu Huovinen. Ei niin hyvä kuin Havukka-ahon ajattelija, mutta ihan kelpo pikku lukeminen.

Pidän pääsääntöisesti Dickin kirjoista. Osaa kirjoja vaiva kankea kieli, mutta tässä kirjassa kieli on sujuvaa ja tarina soljuu mukavasti eteenpäin. Ei omalla listallani ihan päihitä Antaa kyynelten tulla, pyysi poliisia, mutta todella hyvä kuitenkin.

Erittäin hyvä kirja nuorille kauhun ystäville. Kieli oli rikasta, mutta selkeää ja helppolukuista. Rytmitys tekstissä oli sellainen, että sitä pystyi lukemaan myös pieninä pätkinä, mikä tällaiselle keskittymiskyvyttömälle on ehdottomasti plussaa. Oikein hyvä makupala myös aikuisempaan makuun.

Leväluhta on kirja, jossa kauhu on koko ajan läsnä, koputtelemassa takaraivossa, kunnes loikkaa esiin koko voimallaan. Erittäin mieltä kutkutteleva, pariinsa palaamista vaativa kirja.

Pari sanaa enemmän: fediverse.blog/~/NikonBlogi/Marko%20Hautala:%20Lev%C3%A4luhta

Olen aiemmin lukenut Pimeän arkkitehdin ja pidin siitä kovasti. Muistan nähneeni tämän kirjan jossain mainoksessa ja silloin ajattelin, että typerä idea, Kuokkamummo, joka tappaa lapsia. Mutta kuinka väärässä olinkaan. Teoksessa on koko ajan tiivis tunnelma ja kaiken päällä riippuu ahdistuksen läsnäolo. Haastaa todella hyvin Pimeän arkkitehdin, joskin loppupuolella oli pieni tympivä yksityiskohta, joka kuitenkin onnistuttiin ratkaisemaan hyvin.

Juonellisesti vähän arvattavissa oleva kirja, mutta ihan viihdyttävää kerrontaa.

Oikein mukavasti eteenpäin kulkeva tarina, jossa historia ja nykyhetki kietoutuvat toisiinsa. Hieman saattaa välillä olla hankala seurata tarinaa (äänikirjana), sillä kirja kertoo tarinaa kolmen naisen näkökulmasta ja kirja on minämuotoinen.

Perusviihdyttävä dekkari. Tarina soljui ihan kivasti eteenpäin, mutta jotenkin tässäkin oli se nyppivä "kiire" lopussa, että juttu ratkeaa.

Olen pitänyt Dickin kirjoista, mutta tämä oli mielestäni epäonnistunut. Tarina poukkoili paljon ja alle 200 sivuun oli yritetty tunkea paljon aineksia ja rinnakkain kulkevia tarinoita. Voisi kai sanoa, että ei ihan hiottu työ, aineksia olisi ollut parempaankin. Lisäksi painoksessa oli paljon häiritseviä kirjoitusvirheitä, mikä teki lukemisesta vieläkin epämielyttävämpää.

Päähenkilön isä katoaa ja tämä lähtee ystäviensä kanssa tutkimaan mitä on tapahtunut. Saarella, jolla isä asui, selvitellään erinäisiä parisuhdekoukeroita ja päähenkilö pohtii menneisyyttään ja sitä, mikä hän on. Kirja on pitkään aika leppoisatahtinen, mutta lopussa pistettiin kaasu pohjaan. Loppu oli hieman yllättävä, mielestäni hyvällä tavalla auki jäävä.

Mikäli Yrjänän lyriikat ja runous on jo tuttua, tämä kirja varmasti toimii. Yrjänän runoissa ja kirjoituksissa monesti muutenkin näkyy laaja lukeneisuus ja vastaan tulee sanoja, joiden merkitystä ei ymmärrä ja niitä joutuu etsiskelemään sanakirjoista. Omalla kohdalla tietynlainen tunnelma välittyy runoista, vaikka en voikaan aina väittää täysin ymmärtäväni niitä.

Huumori oli sellaista, että olisi toiminut teini-ikäiselle minulle, mutta näin 30-vuotta ylittäneenä se huumori ei enää oikein jaksanut naurattaa kuin paikoin.